30 heinäkuuta 2012

Singer, osa 2

Ompelukoneen kunnostus jatkuu. Liima sai kuivua rauhassa viikonlopun yli ja nyt on vuorossa viilun korjaus ja pintakäsittelyn ehostaminen.

Sahasin ja veistin puuttuvan viilupalan koivusta ja liimasin sen paikalleen. Liimauksen jälkeen siistin reunat ja hioin korjauspalan pöydän tasoon, jonka jälkeen hioin pöytäpinnan varovasti hiomapaperilla ja teräsvillalla sekä tuputtelin siveltimellä paksua sellakkaa pahimpiin koloihin ja naarmuihin.
Ajattelin että vaikka paikka jää näkyviin, se ei haittaa. Tavoitteena oli saada sellainen reuna, ettei kangas tartu siihen. Tärkeintä on se, että konetta voi käyttää.

Yllä repsottava reuna ennen korjausta. Isotäti oli paikkaillut viilua teipillä, joka jätti poistetettaessa aika ikävät rasvajäljet, jotka piti hioa kokonaan pois.

Yllätyin kuinka hyvin sellakka värjäsi uuden koivupalan sopimaan pöydänpintaan ja harmaantuneetkin kohdat näyttävät hyvältä parin sellakka kerroksen jälkeen.

Annan lakan kuivua päivän verran, jonka jälkeen hion pinnan kevyesti ennen puleeramisen aloittamista.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti