"Haloo, talvee on jälellä vielä ainakin kolome kuukautta, elä keuhkoo!"

Kauppoihin on alkanu ilmestyä jo siemeniä, sekä kaikenkarvasia ruukkuja- kasvatussysteemejä. Sillä sekunnilla, kun minä huomasin ne, niin minulla paloivat käämit talveen. Järki koetti kertoa, että 'Haloo, talvee on jälellä vielä ainakin kolome kuukautta, elä keuhkoo!' mutta kuuntelinko minä sitä? En todellakaan, vaan ostin kasan siemenpusseja ja merkkasin kalenteriin kylvöpäivämäriä: Helmi- maaliskuun vaihteessa olisi aika kylvää paprikat ja tomaatit, yrttejä voisi istuttaa periaatteessa jo nyt, mutta ne tarvitsisivat lisävaloa... Eilenkin surffailin netissä ja katselin erilaisia kasvilamppuja, joilla saisin taimet kasvamaan paremmin... Onneksi kengännauhabudjetilla ei suurtehovalaisimia hankita.

Tämä kasvatteluintoilu on minulle oikeastaan melko uusi asia. Tai oikeammin uusvanha asia. Äiskä ja iskä ovat pitäneet kasvimaata lapsuudenkodissani aina kun muistan. Jotenkin he ovat saaneet tartutettua vähän puutarhainnostusta minuunkin, vaikka pentuna inhosin kaikkea sitä kitkemistä, harventamista ja haraamista jota kasvimaan hoitoon liittyi. Ehkä kasvimaan koko oli se suurin ällötys sekä se, että käräytin aina nahkani auringossa, ja sitten oli paha olo.

Nyt kun olen asunut kaupungissa jo jonkin aikaa, kasvatteluinnostus on palannut. Minusta on hienoa seurata kuinka siemenestä kasvaa jokin jännä kasvi. Parin vuoden aikana olenkin esikasvatellut ikkunalaudalla mm. tomaatin- ja paprikantaimia äidin kasvihuoneeseen, sekä auringonkukkia kukkapenkkiin.  Kevään tuloa odotellessa on ihan parasta katsella siemenvalikoimia ja miettiä, että mitähän niistä kokeilisi seuraavana kesänä, mikä menestyy ja mitä ei kannata näillä leveyspiireillä edes koettaa kasvattaa.

Taimien kasvattelun lisäksi kämpässäni kituu nyt nelivuotias siemenestä kasvatettu sitruunapuu, Ikean muraatti (kuolee ihan kohta) ja kolme phaleopsis orkideaa, sekä kolme muumioitunutta kaktusta. Enkä edes jaksa muistaa montako erilaista siemenestä kasvatettua kasvia on vuosien varrella ensin kasvanut ja sitten kuollut..
Ikkunalaudallani on oleillut mm.

• Mango (vanhin yksilö kerkesi kasvaa kolmivuotiaaksi ja noin 40 cm korkeaksi kunnes se kuivahti joululomalla)
• Kiivi (hauska, karvainen köynnöskasvi, joka kasvaa nopeasti jos tykkää paikasta, kuoli koulun pajalla kuivuuteen)
• Bonsai (kuoli äitini hoivissa eräs kesäloma)
• Lihansyöjäkasvi (ei tykännyt koiranraksunpaloista, joita naapurin lapset sille syöttivät)
• Viinirypäle (kirvat tykkäsivät niistä liikaa äidin kasvihuoneessa)
• Karambola (kun karambolaa tökkää, niin sen lehdet vetäytyvät suppuun, väärä kastelu ja liian pieni purkki, juurethan siinä mätänee)
• Litsi, ruohosipuli, erilaisia ituja ja versoja, raeruohoa...

Olisipa jo kevät!

ps. Menin sitten tilaamaan kasvilampun. Kohta ON kevät! :)