Tulevaisuuden makustelua ja viikon miesvieras

On ollut taasen viime aikoina kiireitä. Koulun loputtua alkoi työttömän arki ja siihen sisältyy paljon paikasta toiseen juosemista: luukulta A pitää hakea lappu, luukulta B toinen ja ne pitää paluttaa paikan C henkilön lausunnon kanssa paikkaan A tai D.. Ihan hullun hommaa sanon minä. Töitäkin olen hakenut ja kysellyt minkä etuuksien jälistämiseltä kerkeää. Olen myös suunnitellut tulevia ja päättänytkin joitain asioita jo alustavasti. Vielä ei passaa kuitenkaan hehkutella liikaa, mutta eiköhän tästä vuodesta ole tulossa mielenkiintoisin aikoihin!

Konkreettisin ja näkyvin asia josta haluan tänne kirjoitella on se, että olen laatinut listaa asioista, joita elämältäni haluan. Tein siis sellaisen '100 asiaa, jotka haluan tehdä ennen kuolemaa' -listan, johon olen kirjoittanut ylös pieniä ja suuria haaveita ja tavoitteita. Jotkin asiat listalla voivat toteutua vaikka tänään ja toisiin minun pitää tehdä suunnitelmia, säästää rahaa tai valmistautua muuten henkisesti. Ideahan tuossa listassa on se, että sitä mukaa kun jokin asia toteutuu, niin sen tilalle keksitään uusi ja siten listalla on aina ne 100 vielä toteuttamatonta unelmaa valmiina odottamassa.

Kaikista ihaninta tällä viikolla on kuitenkin ollut se, että minulla on ollut huipputyyppi kylässä. Sisko antoi minulle hoitoon Tuiskun ja voi pojat me ollaan tehty kaikkea hauskaa yhdessä! On käyty koirapuistossa, pitkillä kävelylenkeillä ja lemmikkitarvikeliikkeessä, sekä leikitty ja haukuttu naapureita. Lenkkien jälkeen olen katsellut, kuinka Tuisku nukkuu karvalankamatolla (johon se ihastui) ja kaivanut sen piilottelemia luunkappaleita sohvatyynyjen väleistä. Ai, onko minulla koirakuume? Todellakin!

Loppuun laitan muutaman kuvan Tuiskusta tältä viikolta ja talvelta. On se ihana karvakasa. <3

Iso luu purtavana!

Noissa kahdessa kuvassa Tuiskulla on päällä "kaupunkitakki". Tein sen viime talvena Tuiskulle mittojen mukaan teddyvuorisesta tekonahasta. Tuiskulla on kylmillä ja tuulisilla keleillä vähän pakko pitää takkia, kun villakoiran turkki ei oikein pidä lämpöä. Kaupunkitakin lisäksi olen ommellut Tuiskulle toppatakin, pari fleecemanttelia ja sadekelin kokopuvun. Näistä koirille tehdyistä ompeluksista olen eniten ylpeä juuri tästä kaupunkitakista, se istuu hyvin ja on kaikenlisäksi supertyylikäs!