Tarkemmin ajateltuna ei tuo toive kovin hyvä ole, mutta aina saa haaveilla.
(Ja nyt, kuin vastauksena tähän ininään, aurinko pilkahti hetkeksi esiin pilvenraosta! Pitäisi kai yrittää mustaa, että pilvien päällä paistaa aina aurinko.)
Tämä viikonloppu on mennyt yllättäen käsitöiden parissa. Sain valmiiksi aloittamani ruusukirjonnan. Mielestäni ruususta tuli aika hieno, mutta siitä tuntuu vielä puuttuvan jotain. Jätänkin sen hautumaan keskeneräisten asioiden pinoon. Ehkä keksin ruusun ympärille jonkin osuvan tekstin ja teen siitä hiha/kangasmerkin.
Kirjonnasta innostuneena ompelin Ikean kuviollisesta kankaasta keittiöpyyhkeen ja aloin värittää kuvioita kirjomalla. Tällä kertaa käytän kahta säiettä jä touhu eteneekin paljon nopeammin. Tarkoitukseni ei ole kirjoa jokaista kuviota, vaan korostaa kuvioita sieltä täältä väreillä. On tosin pakko sanoa, että valkoinen kangas ei pysy pitkään valkoisena, sillä kirjoessani tökin jatkuvasti itseäni neulalla ja kangas tahriutuu vereen. Tähän tökkimiseen auttaa tietysti harjoittelu, mutta eihän veritäplainen kangas kovin kaunis ole. Eipä tuo verisyys toisaalta kovin paljoa haittaa sillä pyyhkeen joutuu jokatapauksessa pesemään ennen käyttöönottoa.
Kirjontajuttuja tehdessäni olen kuunnellut radiota ja podcasteja, sekä katsellut nettitelkkaria ja pari elokuvaa. Jostain syystä en pysty kirjomaan tai tekemään muuta vähänkään itseään toistavaa asiaa (kuten neulominen tai virkkaus) ilman että minulla on jokin muu "enemmän keskittymistä" vaativa asia edessäni. Samojen liikkeiden toistaminen saa minut äkkiä sellaiseen koomaan, että on pakko ottaa päiväunet. Onkohan muilla tällaista ominaisuutta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti