14 toukokuuta 2013

Palstan kääntämistä ja rikkakasvien kitkentää

Kasvimaahörhöily on vaan jatkunut täällä. Tarkoituksenani on saada peltotilkku laitettua kuntoon ja käännettyä mahdollisimman pian, että rikkakasvi-invaasio ei kerkeäisi kovin pitkälle. Sainkin viimeviikolla muokattua pellon ylälaidan, jossa oli viljelty jotain viime kesänä. Kääntäminen ja rikkaruohojen kitkeminen oli nopeaa, koska maa oli irtonaista ja rikkaruohoja ei ollut paljoa.  Istutinkin sinne jo viimeviikolla sipulit ja porkkanat sekä eilen punajuuret ja tilliä.

Viikolla katselin kuitenkin kauhuissani, miten palstan loppuosa alkoi pukata vihreää. Sateen  ja muiden kiireiden takia (mm. Tyttöjen Talon korukurssi, Siskon hakeminen Oulusta, Wöyh!:n keikka Henkassa, Äitienpäivä, halkosavottaa...) en ehtinyt vielä kääntämään peltoani loppuun. Äitienpäiväaamuna vanhempien luo lähtiessä kävimme siskon kanssa virittelemässä jätesäkkejä rikaruohojen päälle. Jospa ne hieman hillitsisivät niiden kasvua ja helpottaisivat minun hommaani, kunnes ehdin siivota koko pellon.

Eilen iltapäivälla polkaisin palstalle ja kävin lapioni kanssa ensimmäisen vähän rikkaruohoisemman pläntin kimppuun ja sain huomata miten rajusti juolavehnä ja vuohenputki voivat vallata maan vajaan vuodenkin kitkemättömyyden aikana. Juuria on paljon ja ne ovat syvällä! Erityisesti vuohenputki näyttää viihtyvän pellossani (ja sen ympäristössä). Pienellä googlailulla selvisi, että siitä on lähes mahdotonta päästä eroon. Kiva.

Reilun kahden neliön alalta nousi  noin tunnissa melassisankollinen vuohenputken alkuja ja niiden juuria. Ja toinen mokoma varmaan jäi vielä maahan. Apua!

Google ystävällisesti kertoi, että vuohenputki on syötävä kasvi, eli jos se valtaa palstani, niin minä syön sitten sitä.

On kuitenkin myönnettävä, että tuo kitkeminen ja kuopsuttelu ovat jotenkin meditatiivista hommaa. Toistuvia liikkeitä, vänkiä asentoja ja kumartelua; köyhän joogaa! ;)
Myös perseen, selän ja kädet saa kiitettävästi jumiin, eli lapiointi toimii myös treeninä.

Jätän nyt kuvat laittamatta, sillä minulla on jo kiire toisaalle. Teen sitten johonkin myöhempään postaukseen vaikka sellaisen kollaasihässäkän palstalta ottamistani kuvista.

03 toukokuuta 2013

Tästä ei pitänyt tulla kasvatushörhön blogi..

Eikä tästä ole tulossakaan sellainen. Kai.

Jotenkin olen vaan ollut niin innoissani noista kasvatteluista, että ei mitään rajaa. Tänään menin taas yhden rajan yli niin, että vinkui. Vuokrasin nimittäin kaupungilta viljelypalstan. Hullu, hullumpi, minä. Kuka sen hoitaa jos minulta loppuu innostus ennen Juhannusta? En tiedä, mutta ajattelin testata kuinka vihaisia naapuripalstojen mummuista ja ukeista tulee, kun viljelen innoissani voikukkia ja juolavehnää.


Tällaisen harmauden vallassa vuokramaani oli tänään. Maa on lähinnä hiekkaa, mutta edellinen viljelijä on kuulemma tilanut siihen multakuorman pari kesää sitten. Pelto oli jäänyt muutenkin aika hyvään kuntoon. Osa vielä varaamattomista palstoista oli niin sakean heinikon peitossa, että pellon kuntoon laittamiseen olisi kulunut useampi vuosi ilman vippaskonsteja. Minun kärsivällisyydelläni varustetulle muutaman vuoden kunnostusurakka olisi liikaa, joten tuo pelto on minulle aivan passeli, vaikka edellinen vuokraaja ei olekaan hyödyntänyt koko kymmentä neliömetriään.

Viljelypalstalle on keskustasta matkaa pari kilometriä ja palstojen naapurissa on järvi, josta voi tarvittaessa hakea kasteluvettä. Löysin tiluksiltani myös mansikan taimia ja pienen viinimarjapensaan. Jospa niistä tulisi jokunen marja kesällä ja syksyllä, jahka pellon tarina sinne asti kestää. Viikonlopun olen vanhempieni luona joten en vielä pääse kääntämään omaa peltoani, (pihatöitä viikonloppuun kuitenkin kuuluu), mutta toivottavasti ensi viikolla pääsen jo palstani kimppuun.


Terveisin suotuisaa kesää odotteleva pienviljelijäwannabe kaupungin keskustasta!