Jotenkin olen vaan ollut niin innoissani noista kasvatteluista, että ei mitään rajaa. Tänään menin taas yhden rajan yli niin, että vinkui. Vuokrasin nimittäin kaupungilta viljelypalstan. Hullu, hullumpi, minä. Kuka sen hoitaa jos minulta loppuu innostus ennen Juhannusta? En tiedä, mutta ajattelin testata kuinka vihaisia naapuripalstojen mummuista ja ukeista tulee, kun viljelen innoissani voikukkia ja juolavehnää.
Tällaisen harmauden vallassa vuokramaani oli tänään. Maa on lähinnä hiekkaa, mutta edellinen viljelijä on kuulemma tilanut siihen multakuorman pari kesää sitten. Pelto oli jäänyt muutenkin aika hyvään kuntoon. Osa vielä varaamattomista palstoista oli niin sakean heinikon peitossa, että pellon kuntoon laittamiseen olisi kulunut useampi vuosi ilman vippaskonsteja. Minun kärsivällisyydelläni varustetulle muutaman vuoden kunnostusurakka olisi liikaa, joten tuo pelto on minulle aivan passeli, vaikka edellinen vuokraaja ei olekaan hyödyntänyt koko kymmentä neliömetriään.
Viljelypalstalle on keskustasta matkaa pari kilometriä ja palstojen naapurissa on järvi, josta voi tarvittaessa hakea kasteluvettä. Löysin tiluksiltani myös mansikan taimia ja pienen viinimarjapensaan. Jospa niistä tulisi jokunen marja kesällä ja syksyllä, jahka pellon tarina sinne asti kestää. Viikonlopun olen vanhempieni luona joten en vielä pääse kääntämään omaa peltoani, (pihatöitä viikonloppuun kuitenkin kuuluu), mutta toivottavasti ensi viikolla pääsen jo palstani kimppuun.
Terveisin suotuisaa kesää odotteleva pienviljelijäwannabe kaupungin keskustasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti